Jokes 30 vuotta  -juhlaseminaarissa puhutaan luottamuksesta ja polarisoitumisesta

Jokes 30 vuotta -juhlaseminaarissa puhutaan luottamuksesta ja polarisoitumisesta

Yhteiskunnallinen polarisaatio heikentää yleisön luottamusta journalismiin. Journalistin roolia haastetaan ja kyseenalaistetaan. Millaisilla keinoilla lukijoiden ja katselijoiden luottamusta ylläpidetään? Miten journalismi voi vahvistaa tai heikentää luottamusta?

Perinteisen median rinnalle on syntynyt uusia journalismiksi tekeytyviä julkaisuja ja JSN:oon kuulumattomia medioita. Mielipiteitä, näkökulmia ja Twitter-ulostuloja hiotaan lukijoiden sitouttamiseksi. Onko suomalainen journalismi politisoitumassa ja polarisoitumassa? Ohjaavatko some ja algoritmit journalismin agendaa?

Näitä kysymyksiä pohditaan säätiön juhlaseminaarissa 9. syyskuuta kello 13-18  ravintola Töölön auditoriossa Helsingissä. Mukana seminaarissa muun muassa toimittaja Aapo Parviainen, sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, toimittajat Pasi Kivioja, Susani Mahadura, Jussi Pullinen, Reetta Räty ja Robert Sundman, kirjailija Kaari Utrio sekä toimittajat Saara Vuorijoki ja Yagmur Özberkan. Ohjelma täydentyy kesän aikana. Seminaari on maksuton ja avoin. Ilmoittautuminen alkaa 22. kesäkuuta.

Katso seminaarin alustava ohjelma täältä ja ilmoittaudu mukaan.

Journalistien tukirahastolle PEN:in Sananvapauspalkinto

Journalistien tukirahastolle PEN:in Sananvapauspalkinto

Journalistien tukirahastolle on tänään myönnetty Suomen PEN:in Vuoden 2021 Sananvapauspalkinto. Palkinto on tunnustus sananvapauden puolesta ansioituneesti toimineelle henkilölle, yhdistykselle tai muulle toimijalle.

“Journalistien tukirahasto on esimerkki siitä, miten yhteisö puolustaa yhdessä jokaista jäsentään, avointa yhteiskuntaa ja vihasta vapaata keskustelua”, sanoi Suomen Penin puheenjohtaja Veera Tyhtilä palkinnon luovutustilaisuudessa Lapinlahden Lähteellä.

”Myöntämällä palkinnon Journalistien tukirahastolle Suomen PEN haluaa korostaa, että rohkaisevien lauseiden ja ajatusten lisäksi usein tarvitaan myös hyvin konkreettista tukea ja tekoja. Taloudellinen turva ja juridinen apu journalisteille tai muille henkilöille, jotka työnsä tai mielipiteenilmaisunsa takia ovat joutuneet vainoamisen, maalittamisen tai juridisen häirinnän kohteiksi, on tärkeää. Painostus ja vaino saattavat saattavat aiheuttaa monenlaisia raskaita seurauksia yksilölle, joka niiden kohteeksi joutuu, varsinkin jos tukena ei ole työyhteisöä tai työnantajaa. Oikeudenkäyntikulut ovat suuria ja saattavat helposti romahduttaa yksittäisen yksilön talouden ja terveyden. Tämä toimii edelleen pelkovaikuttimena ja näin häirinnän tekijä pyrkii aiheuttamaan itsesensuuria. PEN arvostaa elettä, jolla media-alan yhteisö kantaa yhteistä vastuuta jäsenistään ja näyttää, että ketään ei jätetä yksin”.

Tyhtilä toteaa, että vihapuhe pyrkii toimimaan terrorismin mekanismin tavoin: herättämään pelkoa, joka lamauttaa ja vaientaa, estäen osallistumista ja toimintaa. “Vihapuhe ei siis kuulu sananvapauden periaatteen piiriin, vaan on nimenomaisesti sen vastaista toimintaa. Tämän toiminnan seuraukset ovat äärimmäisen vakavia, sillä kun uhkauksia kohdistetaan esimerkiksi journalistiin tai tutkijaan, uhataan koko yhteiskunnan perustaa: ihmisten oikeutta saada tutkittua tietoa, jonka pohjalta maailmankuvan voi muodostaa ja siitä keskustella.”

PEN:in palkintoperusteissa todetaan, että hyökkäykset vapaata mediaa vastaan ovat yleistyneet globaalisti ja vaikuttavat muuttuneen järjestelmällisemmiksi ja eräällä tavalla osaksi poliittisen pelin toimintastrategiaa. Toimittajia uhkaillaan fyysisesti kenttätyössä, heitä painostetaan ja vangitaan kyseenalaisin syyttein. Kun aiemmin toimittajan kuolemaan johtavat tapahtumat olivat tyypillisiä sota-alueilla, tapahtuu niitä nyt demokraattisissa, rauhantilassa olevissa maissa yhtä lailla. Monet murhista ovat jääneet selvittämättä ja tutkijoita on epäilty haluttomuudesta selvittää tapauksia. Ongelmamaita ovat esimerkiksi Kiina, Venäjä, Egypti ja Meksiko, mutta myös esimerkiksi Puola ja Unkari.

“Myös Suomessa on pyritty vaientamaan toimittajia vihapuhekampanjoin ja uhkauksin, ja toisaalta vaatimalla mediasensuuria. On myös kuultu uhkauksia ja vaatimuksia eri medioiden lakkauttamisesta tai rajoittamisesta. Nämä vaatimukset ovat kohdistuneet Unkarin ja Puolan mallien mukaan myös yleisradiotoimintaan.”

Jokesin puheenjohtaja Ville Hänninen korosti kiitospuheessaan, että Tukirahaston syntyminen on monien toimijoiden yhteisen työn tulos. ”Hanhiemon iloisessa lippaassa on loru, jonka riimitteli Kirsi Kunnas, joka käsittelee taloa, jonka rakensi Jussi. Siellä talossa on mallaspussi, pussissa hiiri joka möi sen, kissa joka söi sen ja niin edelleen. Samanlaisena Jussin talon rakennuksena pidän myös yhdistysten ja yhteiskunnan toimintaa. Ilmiöt ja ongelmat muuntuvat, kertautuvat ja skaalautuvat. Kaikenlaista sattuu, ristiriitaista ja omituistakin. Mutta jonain päivänä jotain talon näköistä saattaa tosiaan kajastaa horisontissa”, Hänninen kuvaa. “Elämme yksilöitä korostavaa ja prosesseja sumentavaa aikaa. Vaikka ei ole tärkeitä tekoja ilman niitä toteuttavia ihmisiä, eivät ihmiset ole paljoakaan ilman heitä kannattelevia rakenteita. Siksi pidän tyylikkäänä, että tänä vuonna PENin sananvapauspalkinnolla ei palkittu yksittäistä ihmistä vaan lukuisien ihmisten ponnistus. ’Yksin ei mies mainittavakaan nostaisi viisvaaksaista parrua, viiskerroksisesta talosta puhumattakaan, talosta puhumattakaan’, suomensi Arvo Turtiainen aikoinaan Vladimir Majakovskia.”

Tukirahaston puheenjohtaja toimittaja Matti Posio sanoo, että journalistien on puolustettava ammattiaan – avointa, mutta normeihin ja etiikkaan perustuvaa, ja lain on annettava sille suojansa. “Ja jos ketään muuta ei ammattiuran vaikeimmalla hetkellä löydy puolustamaan ammattikunnan haavoittuvimpia, esimerkiksi rohkeita freelancereita, tehköön sen sitten Journalistien tukirahasto. Yhteisvoimin, diskreetisti ja viipymättä.”

“Ammattiyhteisömme, median yritysten ja tukiorganisaatioiden, säätiöiden yhdessä perustama Journalistien tukirahasto on aidosti merkittävä osoitus siitä, että Suomessa toimittajan ammattia pidetään vielä arvossa eikä sen edustajia heitetä yhteiskunnan reuna-alueilla raateleville pedoille”, Posio toteaa.

Vuonna 2019 perustettu Journalistien tukirahasto on mediatalojen ja alan liittojen yhdessä perustama rahasto, joka auttaa uhkailun, vainon ja muiden häirinnän muotojen kohteeksi joutuneita journalisteja. Tukirahaston perustivat Journalistiliitto ja Medialiitto sekä isot mediatalot A-lehdet, Aller Media, Alma Media, Keskisuomalainen, MTV, Sanoma, Turun Sanomat ja YLE. Myöhemmin mukaan on liittynyt myös Ilkka-Yhtymä. Rahasto perustettiin Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön Jokesin suojiin. Journalistien tukirahasto on toimintansa aikana käsitellyt 12 tukihakemusta. Rahasto on myöntänyt kahdeksan avustusta journalisteille, ja avustusten yhteissumma on yli 45 000 euroa. Toimintaa rahoitetaan sekä perustamispääomalla että lahjoituksilla.

 

 

Kevään apurahat myönnetty

Kevään apurahat myönnetty

Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö on jakanut kevään apurahat. Määräaikaan mennessä saapui 177 hakemusta. Säätiö myönsi 107 apurahaa, yhteensä  425 963 euroa. Koronapandemia näkyi hakemuksissa yhä, sillä kielikurssi- ja matka-apurahahakemuksia saapui tavanomaista pienempi määrä. Seuraavan kerran säätiön apurahoja voi hakea elokuussa, jolloin tukevat hakuun pikkustipendit Journalismin juhlaan osallistumiseen ja Lehtikuvaajarahaston apurahat valokuvaproduktioiden tekemiseen sekä lehtikuvaajien ammatilliseen kouluttautumiseen.

Myönnetyt apurahat löydät täältä.

Journalistien tukirahastolle SJL:n erityispalkinto

Journalistien tukirahastolle SJL:n erityispalkinto

Journalistiliiton valtuusto on kaksipäiväisessä kokouksessaan myöntänyt Journalistien tukirahastolle erityismaininnan järjestötyöpalkintoja jakaessaan. “Tukirahaston perustaminen oli usean tahon yhteisponnistus”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo puheessaan valtuustolle. “Kun verkkovihaa kokeneille pohdittiin aloitteen mukaisia tukimalleja, kävi nopeasti ilmi, että Journalistiliiton on hyvin vaikea liiton sääntöjen ja lakien puitteissa auttaa verkkovihaa kokeneita laajemmin”. “Ajatus rahaston perustamisesta ratkaisi ongelman. Journalistiliitto houkutteli mukaan kaikki isot mediatalot A-lehdet, Aller Median, Alma Median, Keskisuomalaisen, MTV:n, Sanoman, Turun Sanomat ja YLE:n. Mukaan lähtivät myös Medialiitto sekä tietenkin Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokes, jonka suojiin rahasto perustettiin. Jokes hoiti rahaston organisaation rakentamisen sekä muun muassa keräyslupien hakemisen. Rahastolle perustettiin hoitokunta.” “Rahaston hoitokunnalle on kahden vuoden aikana käynyt perusteellisen selväksi, että uhkailun ja verkkovihan kohteeksi joutuneet journalistit joutuvat monella tavalla ahdistavaan tilanteeseen etenkin silloin, kun he toimivat freelancerina tai lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa. Työterveyshuoltoa tai palkallista sairauslomaa ei ole tarjolla ja hetkellinen työkyvyn menetys voi johtaa esimerkiksi oman yritystoiminnan kaatumiseen. Journalisti voi myös esimerkiksi joutua muuttamaan tai palkkaamaan ulkopuolisen keräämään sometilien törkyaineistosta otoksen rikosilmoitusta varten. Rahaston sopimusterapeuteille on ollut suuri tarve kriisin ollessa suurimmillaan. Rahaston sivuille on myös laadittu Journalistin verkkovihaopas, josta löytyy vinkkejä siihen, miten suojata yksityisyyttään ja mitä tehdä, jos joutuu verkkovihan kohteeksi.” Journalistien tukirahasto on toimintansa aikana käsitellyt 12 tukihakemusta. Rahasto on myöntänyt kahdeksan avustusta journalisteille, ja avustusten yhteissumma on yli 45 000 euroa. “Moni on antanut palautetta. Vaikka itsellä ei ole rahastolle tarvetta, niin ylpeys rahaston olemassaolosta on suuri. Moni myös sanoo, että tietoisuus sen olemassaolosta tuo turvaa. Joku auttaa, jos joudun tuohon tilanteeseen joskus”, Hanne Aho kertoi palkitsemispuheessaan. “Rahaston perustaminen ja sen ylläpitäminen on ollut laajan joukon yhteisponnistus ja lämmin, suuri kiitos kuuluu heille kaikille. Olkaa ylpeitä itsestänne, olkaa ylpeitä tästä saavutuksesta.”

Kulttuurijärjestöt vaativat elvytystä kulttuurialalle

Kulttuurijärjestöt vaativat elvytystä kulttuurialalle

Suomalaiset kulttuurijärjestöt julkaisivat tänään vetoomuksensa taiteen rahoituksen puolesta. “Taide puhuttaa, keskusteluttaa, hykerryttää ja ennen kaikkea antaa happea. Ilman sitä ei ole oikein mitään. Jos meillä ei ole omaa, itsenäistä ja itsepäistäkin kulttuuria, mitä hävittäjät sitten puolustavat?,” vetoomuksessa kysytään. Myös Jokes allekirjoitti vetoomuksen. Lue koko vetoomus alla.

“Taiteen rahoitus vähenee ensi vuonna 17.5 miljoonaa euroa ja sitä seuraavana 23 miljoonaa euroa. Leikkaukset osuvat järjestökenttään ja vapaisiin taiteisiin kovemmin kuin suurempia summia liikuttelemaan tottuneet poliitikot ehkä tajuavat. Ala on keikkunut korona-ajan löysässä hirressä. Lisäksi Veikkauksen tuotot ovat romahtaneet. Silti hallituksen puoliväliriihessä päätettiin, ettei rahapelitoiminnan tuottoja kompensoida edunsaajille täysimääräisinä.

Torjuntavoitoksi maalattua ratkaisua ei voi pitää oikeudenmukaisena eikä järkevänä. Alalla vallitsee suhteellisen yhtenäinen näkemys, että riippuvuus uhkapeleistä kannattaa purkaa ja rahoitus siirtää osaksi valtionbudjettia. Erkki Liikasen johtaman työryhmän raportti arvioi aiemmin tänä vuonna, että uudistus voitaisiin toteuttaa 2024 alkaen.
Ajoitus säästöille on kuitenkin kehno, koska seuraukset voivat olla pahempia kuin 1990-luvulla. Tilastokeskuksen datan perusteella kulttuuri- ja taideala on yksi pahiten pandemiasta kärsineistä palvelualoista. Vapaiden taiteilijoiden ja itsensätyöllistäjien osa on jälleen ollut ankarin, eivätkä koronarajoitteiden kohdistukset ole helpottaneet tilannetta. Ensin kiinni ja viimeisenä auki, kuuluu kuohuvan kaksikymmenluvun opetus, jota äänestäjät eivät unohda.

Säästöt alkoivat jo ennen puoliväliriihtä. Myös pohjoismaiseen kulttuuriyhteistyöhön kohdistuu laajoja leikkauksia. 20 prosentin laskun seurauksena tukea vähennetään muun muassa Pohjoismaiselta kulttuurirahastolta, ja Pohjoismainen journalistikeskus lakkautetaan kokonaan.
Päätös tuntuu oireelliselta ja herättää kysymyksen, mihin viiteryhmään haluamme kuulua. Pohjoismainen konteksti ainakin tarjoaa tavan tarkastella myös kulttuurin merkitystä.
Pohjoismaisen kulttuurineuvoston teettämän tutkimuksen mukaan Suomi oli vuoden 2020 lopussa myöntänyt kulttuurisektorille vähiten tukia koronan aikana.
Muut Pohjoismaat panostavat normaalistikin kulttuuriin Suomea enemmän ja laaja-alaisemmin. Esimerkiksi sananvapauden ja tiedonvälityksen kannalta tärkeää journalismia tuetaan muissa Pohjoismaissa vuosittain 50–80 miljoonalla eurolla. Suomi on ollut jo aiemmin kulttuurin  rahoituksessa maita jäljessä, ja nyt ero uhkaa kasvaa.

On aloitettava periaatteellinen keskustelu taiteen ja kulttuurin roolista suomalaisessa yhteiskunnassa. Veikkauksen tukema toiminta on ollut suomalaisen kulttuurin selkäranka. Yhteiskunta rakentuu yhteiselle toiminnalle ja taiteissa syntyville yhteisille kokemuksille. Kriisiajan jälkeen kulttuuri auttaa jälleenrakennuksessa luomalla osallisuutta ja merkityksiä.

Nyt on aika täsmäelvyttää ja investoida. Sanat eivät tarkoita vain teitä ja tehtaita vaan kulttuurin elossapitoa ja elävöittämistä. Julkisen sektorin merkitys on siinä keskeisessä osassa Suomen väkimäärän ja historian vuoksi. Kulttuurin merkitys taloudelle on tähän asti koko ajan kasvanut. Tilastokeskuksen aineistoissa taide ja kulttuuri on kansantaloudellisesti merkittävä keskisuuri toimiala. Vuonna 2018 sen osuus bruttokansantuotteesta oli noin 3.3 prosenttia, ja toimiala työllisti vuonna 2019 liki 120 000 henkilöä.
Kerrannaisvaikutukset näkyvät ravintola- ja tapahtuma-aloilla, alueellisista talousvaikutuksista puhumattakaan. Kulttuuri on myös merkittävä imagotekijä: ei turisteja Suomeen turpeella houkutella.

Marginaalisena pidetyn taiteen tukeminen tarkoittaa nimenomaan valtavirran tukemista, sillä marginaalista nousevat kaikki uudet ideat. Sieltä leikkaaminen on erityisen lyhytnäköistä. Uudet ideat luovat myös kulttuurivientiä, sekin on viime vuosina kasvanut.
Kilpailussa pärjääminen uhkaa nyt vaikeutua olennaisesti. Vaarana on, että vuosikymmenten aikana synnytetyt ja jalostetut rakenteet ja epäsuorat verkostot menetetään.

Kyse on elinkeinotoiminnasta, mutta ennen kaikkea suomalaisuuden sielusta: ennen, nyt ja toivottavasti tulevaisuudessakin. Valtio ja kulttuuri on rakennettu sanoin, kuvin ja sävelin, mielikuvituksesta ja haaveista. Taide rakentaa tunteen yhteisyydestä ja eroistakin. Taide puhuttaa, keskusteluttaa, hykerryttää ja ennen kaikkea antaa happea. Ilman sitä ei ole oikein mitään. Jos meillä ei ole omaa, itsenäistä ja itsepäistäkin kulttuuria, mitä hävittäjät sitten puolustavat?”

Suomen arvostelijain liitto
Finlands svenska författareförening
Finlands Svenska Skådespelarförbund
Forum Artis
Grafia
Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö
Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti
Kuvittajat
Kääntäjien ammattiosasto KAOS
Lasten- ja nuortenteatterijärjestö Suomen Assitej
Lukukeskus
Nuoren Voiman Liitto
Sarjakuvantekijät
Suomen freelance-journalistit

Suomen Jazzliitto
Suomen Journalistiliitto
Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto
Suomen Kuvanveistäjäliitto
Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto
Suomen sarjakuvaseura
Suomen Säveltäjät
Suomen Taidegraafikot
Suomen Taiteilijaseura
Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit STOD
Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU
Taidemaalariliitto
Taiteen edistämiskeskuksen asiantuntijaelin Taideneuvosto

Taiteilijajärjestö MUU
Teatterikeskus
Tutkimusyhdistys Suoni
Valokuvataiteilijoiden liitto

Kevään avoin apurahahaku alkaa

Kevään avoin apurahahaku alkaa

Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön kevään avoin apurahahaku alkaa torstaina 15. huhtikuuta. Haettavana ovat Kopiosto-apurahat vapaamuotoisiin perusteltuihin käyttötarkoituksiin sekä opiskelijastipendit, työskentelyapurahat ja apurahat säätiön kursseille. Kopiosto-apurahojen lisäksi myönnetään Jyrki A. Juutin stipendit edunvalvontataitojen kehittämiseen ja Sananvapauden apurahoja pitkään ay-toiminnassa mukana olleille Journalistiliiton jäsenille.

Haettavana ovat myös 27 053 euron suuruiset Jokes-apurahat vuoden tutkimustyöskentelyyn. Jokes-apurahoja myönnetään  sananvapauden ja journalistisen työn tutkimukseen sekä yleisesti alaa hyödyttävään journalististen sisältöjen ja yhteiskunnallisen kehityksen suhteeseen liittyvään tutkimukseen.

Nyt voit hakea myös apurahaa viron kielikurssille Tallinnaan sekä säätiön lokakuussa järjestämään Tiedon visualisoinnin työpajaan.

Lue tarkemmat hakuohjeet tästä.

 

 

Kevään apurahat myönnetty

Jokes 30 vuotta -juhlastipendi kymmenelle journalistille

Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö on myöntänyt JOKES 30 vuotta -juhlastipendit. Säätiön 9 500 euron juhlastipendit jaettiin kymmenelle journalistille ja journalistien työparille luovaan tai tutkivaan journalistiseen työskentelyyn. Apuraha-hakemuksia tuli määräaikaan mennessä 90.

Juhlastipendi myönnettiin muun muassa Tuomas Marjamäelle ja Merja Aakolle suomalaisen journalismin murrosta käsittelevän tv-draamasarjan taustatutkimukseen, Riikka Kaartiselle tietokirjan kirjoittamiseen yleisten lajien romahtamisesta, Heidi Piiroselle kuvajournalistiseen työskentelyyn ja Paavo Teittiselle Ihmiskauppa Suomessa -tietokirjan sekä dokumentin käsikirjoittamiseen. Katso kaikki apurahansaajat täältä.

Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö juhlii tänä vuonna 30-vuotista taivaltaan. Juhlavuotta juhlistetaan myös syyskuussa järjestettävässä säätiön juhlaseminaarissa.

Seuraavan kerran säätiön apurahoja voi hakea jo ensi viikolla, sillä kevään avoin apurahahaku alkaa 15. huhtikuuta.

Data on arvokasta vain, jos siitä pystytään jalostamaan oivalluksia

Data on arvokasta vain, jos siitä pystytään jalostamaan oivalluksia

Jokes järjestää syksyllä kolmipäiväisen Tiedon visualisoinnin työpajan journalisteille. Kouluttajana toimii datajournalisti, informaatiomuotoilija Juuso Koponen.

”Journalistin tehtävä on auttaa lukijoitaan, kuulijoitaan ja katsojiaan ymmärtämään, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Yhä enenevässä määrin tämä tarkoittaa eri lähteistä peräisin olevan datan tutkimista, analysoimista ja keskeisten havaintojen selittämistä yleisölle”, Juuso Koponen kuvaa datajournalismin keinojen osaamisen merkitystä journalisteille.

Data on käytännöllisesti katsoen ilmaista ja sitä on kaikkialla ympärillämme. Tarvitaan kykyä ymmärtää ja hyödyntää sitä. ”Data on lopulta arvokasta vain, jos siitä pystytään tavalla tai toisella jalostamaan oivalluksia ja sisäistämään se osaksi laajempaa ymmärrystä”. Viranomaiset, yritykset ja muut yhteiskunnalliset vallankäyttäjät viestivät keräämänsä datan perusteella enenevässä määrin itse. ”Jos journalistit eivät pysty analysoimaan, kyseenalaistamaan ja rinnastamaan näitä tietoja muista lähteistä kerättyihin aineistoihin vaan toistavat kritiikittä lehdistötiedotteisiin poimitut numerot, he eivät pysty myöskään täyttämään tehtäväänsä ”vallan vahtikoirana”, Koponen pohtii.

Koposen mukaan datajournalismia pitäisikin ajatella erillisen lajityypin sijasta läpileikkaavana osaamisalueena, josta on hyötyä jokaisessa toimituksessa ja lähes jokaisen jutun tai käsikirjoituksen kirjoittamisessa muiden tiedonhankinta- ja analyysikeinojen rinnalla. ”Ei olekaan sattumaa, että kansainväliset laatumediat kuten Washington Post tai Economist ovat satsanneet voimakkaasti datajournalismin ja tiedon visualisoinnin osaamiseen ja tuoneet datan osaksi kaikkia isoja feature-artikkeleitaan”.

Jokesin lokakuussa järjestettävään kolmepäiväiseen työpajaan valitaan 12 visualistia. Helsingissä järjestettävässä työpajassa edetään teoriasta visualisoinnin työkaluihin ja lopulta käytännön harjoituksiin. Kurssi on suunniteltu ammattijournalisteille. Työkaluina käytetään ilmaisia ohjelmia. Apuraha kattaa kurssin lisäksi matkakulut, majoituksen ja ruokailut kurssipäivien aikana. Kurssihaku alkaa 15. huhtikuuta.

Työpajan vetäjä Juuso Koponen on Koponen+Hildén-suunnittelutoimiston perustaja. Hän opettaa tiedon visualisointia ja datajournalismia useissa suomalaisissa korkeakouluissa, ja on yhdessä työparinsa Jonatan Hildénin kanssa kirjoittanut ensimmäisen suomenkielisen tiedon visualisoinnin perusteoksen Tieto näkyväksi. Kirja on käännetty myös englanniksi nimellä Data Visualization Handbook.

Kuva: Misa Sarasalo

 

Yhdeksälle kuvajournalistille kevään apuraha

Yhdeksälle kuvajournalistille kevään apuraha

Jokesin Lehtikuvaajarahasto jakoi eilen kevään apurahat. Apurahahakemuksia tuli määräaikaan mennessä 21 kappaletta, ja apuraha myönnettiin yhteensä yhdeksälle kuvajournalistille. Myönnettyjen apurahojen yhteissumma on 40 980 euroa.

Seuraavan kerran Lehtikuvaajarahaston apurahoja voi hakea elokuussa 2021. Jokesin Lehtikuvaajarahasto jakaa apurahoina lehtikuvan valo- ja digikopioinnista kertyvää Kopiosto-korvausta.

Katso kaikki myönnetyt apurahat tästä.

Hae Jokesin kielikurssille Tallinnaan

Hae Jokesin kielikurssille Tallinnaan

Jokes avaa uuden apurahahaun Tallinnassa elokuussa järjestettävälle viron kielikurssille. Kurssin on räätälöinyt Jokesille Tuglas -seura. Viron kielikurssille voi hakea säätiön kevään apurahahaun yhteydessä. Haku alkaa 15. huhtikuuta. Kielikurssistipendi kattaa kotimaan matkojen lisäksi matkat ja retket Virossa, majoituksen, aamiaiset, lounaat sekä kurssin ohjelman teatterilippuineen ja muine ohjelmakuluineen.

Kurssille valitaan kuusi viron kielen alkeet jo osaavaa journalistia. Kurssilaisille on tarjolla kaksi eri tasoryhmää. Perinteisten kieliopintojen lisäksi kurssin ohjelmassa on muun muassa tutustuminen media-alan koulutukseen Virossa, esimerkiksi Tallinnan yliopiston Baltian media- ja elokuvakoulussa. Kurssilla tutustutaan myös Viron media-alan nykytilanteeseen, vieraillaan toimituksissa ja keskustellaan virolaisten journalistien kanssa. Tallinnassa analysoidaan Suomen ja Viron suhteita Viron Suomi-toimijoiden kanssa, kuten suurlähetystön, Suomi-instituutin, Suomalaisen koulun ja Suomalais-virolaisen kauppakamarin kanssa. Kurssilla keskustellaan virolaisten asiantuntijoiden kanssa Viron yhteiskunta- ja kulttuurielämästä ja osallistutaan kulttuuritapahtumiin.

Kielikurssiin kuuluu myös päiväretki Haapsaluun, jossa tutustutaan kaupunkiin sekä Viron ruotsalaisten historiaan ja vieraillaan Lääne Elu-lehden toimituksessa. Matkalla saadaan myös katsaus ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Jos Covid19-virus estää turvallisen matkustamisen elokuussa, säätiö neuvottelee kurssin siirtämisestä turvallisempaan aikaan Tuglas-seuran ja kurssilaisten kanssa.