Miten toimittajaksi pääsee?
Journalismi on vapaa ammatti, mikä tarkoittaa, että toimittajana työskentely ei edellytä tutkintoa (toisin kuin vaikkapa lääkärin ammatti).
Toimittajaksi voi päätyä monia reittejä. Alan tutkintoa ei välttämättä tarvita, ja käytännössä kuka vain voi halutessaan kutsua itseään toimittajaksi.
Usein toimittajaksi kasvetaan tekemällä toimittajan työtä: haastattelemalla, kirjoittamalla, tekemällä ensimmäinen radio-ohjelma, tv-insertti, pieni uutinen tai vaikka ainejärjestölehden juttu. Ensin pientä, sitten isompaa. Tai: ensin radiota, sitten tekstiä, tai toisin päin. Oppiminen ja ammatin käytännöt opitaan usein kokeneempia jäljitellen ja omaa tapaa etsien.
Kaksi yleistä reittiä toimittajaksi ovat: työharjoittelun ja free-työn kautta.
Ensimmäisiä omia juttuja voi tarjota vaikka paikallislehdelle, ylioppilaslehdille, ainejärjestölehdille, harrastus- tai järjestölehdille. Toimittajakoulutusta järjestävillä koulutuslaitoksilla on myös omia harjoitteluohjelmia, joiden kautta voi päästä toimitukseen töihin.
Kesätyö tai harjoittelupaikka on helpompi saada, jos on näyttää jotain julkaistua materiaalia. Jokainen toimittaja on joskus julkaissut sen ihan ensimmäisen juttunsa. Aloittelijatkin siis saavat juttuja julki – onnea ja sinnikkyyttä matkaan!
Pitääkö minun opiskella journalismia, ja jos niin missä?
Toimittaja ei tarvitse korkeakoulututkintoa, mutta siitä voi olla hyötyä, kuten mistä tahansa opiskelusta. Toimittajan pitää osata kerätä isojakin aineistoja, poimia niistä olennaiset asiat, ja kertoa niistä tiiviisti ja kiinnostavasti. Tällaista tiedonkeruuta, lähteiden arviointia ja asioiden tiivistämistä oppii esimerkiksi yliopistossa opiskellessa.
Toimittajan hyveisiin kuuluu myös kriittisyys. Esimerkiksi kriittisyys aihetta, yhteiskuntaa, lähteitä, haastateltavan sanomisia tai omia oletuksia kohtaan. Tällaista tervettä kriittisyyttä oppii opiskelemalla. Toimittajissa on esimerkiksi juristeja, uskontotieteilijöitä, suomen kielen pääaineopiskelijoita ja ihmisiä, jotka ovat opiskelleet vaikka kirjallisuustieteitä, yhteiskuntatieteitä tai psykologiaa. Nykyään toimituksiin etsitään myös journalisteja, jotka hallitsevat videot, grafiikat, infografiikat, videoeditoinnin tai ovat sujuvia somessa.
Journalismia voi opiskella esimerkiksi Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa. Helsingin Haaga-Heliassa on viestintä ja journalismi -ohjelma, jossa voi opiskella medianomin AMK- tai YAMK-tutkinnon. Kannattaa tutustua oppilaitosten sivuilla opintojen sisältöihin, sillä niissä on eroja.
Kuten sanottua, journalismin opinnot eivät ole mitenkään välttämättömiä toimittajan työssä – journalismin perusperiaatteiden ja journalistin ohjeiden tunteminen sen sijaan on.
Kannattaa huomioida, että jos takana ei ole journalismin opintoja, toimittajan pitää perehtyä journalistisiin käytäntöihin, journalismin etiikkaan ja vaikkapa haastattelutekniikoihin ja haastateltavan oikeuksiin jotain muuta reittiä kuin opiskelemalla niitä korkeakoulussa tai opistossa. Useimmat toimittajat oppivat nämä työssään kollegoilta. Kannattaa siis kysyä kokeneemmilta ja pyytää kollegoilta apua matalalla kynnyksellä. Tämä on helppoa, sillä toimittajat rakastavat puhua journalismista.
Mitä kaikkea toimittaja voi tehdä?
No vaikka mitä! Voi olla töissä aamuradiossa tai paikallislehdessä, tehdä töitä urheilun, politiikan, talouden, ympäristökriisien, mielenterveyden, sisustuksen, klassisen musiikin, rikosten, kokkauksen, ihmissuhteiden, kansainvälisten kriisien, Naton, kaupunkipolitiikan tai maatalouden aiheista. Kirjeenvaihtajat tekevät töitä ulkomailla, kaupunkitoimittajat taas kotikaupungissa. Toimittajista osa on erikoistunut johonkin tiettyyn aiheeseen. Voi olla vaikkapa Nato-toimittaja, kulttuuritoimittaja, oikeustoimittaja tai soteen erikoistunut toimittaja – mutta suurin osa toimittajista tekee töitä milloin minkäkin ajankohtaisen tai mieleen juolahtavan aiheen parissa. Toimittajana voi erikoistua myös välineen mukaan: joku osaa audion, toinen haluaa olla paras mahdollinen kirjoittaja, jotkut ovat parhaimmillaan suorassa tv-lähetyksessä, tekevät luontevasti uutismedian somekanavia tai hyödyntävät laajoja data-aineistoja journalistisissa projekteissaan. Osa toimittajista tekee nopeaa uutistyötä, osan työhön kuuluu pitkäjänteisempi perehtyminen tai tutkiva journalismi. Jotkut ovat erityisen hyviä kohtaamaan ihmisiä ja saamaan heidät puhumaan merkityksellisistä asioista, joidenkin taito on kaivaa sinnikkäästi uutisia asioista, joista kukaan ei ole erityisen halukas puhumaan julkisuudessa.
Uran aikana ehtii monenlaista. Ei siis ole tarvetta valita erikoistumisaluetta tai välinettä uran alkuvaiheessa. Digitalisaatio ja kaikenlainen maailman myllerrys taas pitää huolen siitä, että ihan jokaisen toimittajan työ muuttuu vuosien varrella.
Mitä kirjallisuutta tai muuta sisältöä alalle haluavan kannattaisi lukea?
Parhaiten journalistista kirjoittamista taitaa oppia lukemalla mahdollisimman paljon hyvää journalismia, kaikilla tuntemillaan kielillä. Siinä omaksuu vähän kuin itsestään joitakin alan käytäntöjä ja tapoja. Journalismia voi kuluttaa myös tutkailemalla tietoisesti sitä, miten mikäkin juttu on syntynyt: ketkä siinä ovat äänessä, miten juttu alkaa, miten sen rakenne toimii, miten jutun jännite syntyy ja kestää, ja niin edelleen. Jutuille voi tehdä hyvinkin tarkkoja ruumiinavauksia ja katsoa analyyttisesti, mitä ne ovat syöneet. Sama pätee toki muuhunkin kuin kirjoitettuun journalismiin.
Muutamia kirjavinkkejä kirjoittajalle:
Feature! Kirjoittamisen mestarikurssi (Teos 2022)
William Zinsser: On Writing Well The Classic Guide to Writing Nonfiction
Jack Hart: Storycraft (2012) + Storycraft, 2nd Edition (2021)
Mitkä ovat toimittajan työn hyvät ja huonot puolet?
Hyvät: Ammatissa oppii jatkuvasti uutta ja saa tavata monenlaisia kiinnostavia ihmisiä (olennaista: ei riitä, että vain soitellaan, pitää tavata ihmisiä!). Ammatti on yhteiskunnallisesti tärkeä ja sen kautta voi tuoda julki epäkohtia – toki myös ilon aiheita, vaihtoehtoja, taustoja, uusia näkökulmia. Työssä voi valottaa yleisölle jotain ihmeellistä ja yllättävää tai jotain ihan tavallista ja siksi kovin kiinnostavaa. Journalismi on ammatti, jossa pääsee miettimään eettisiä kysymyksiä ja oikeudenmukaisuutta. Jos haluaa perehtyä yhteen asiaan syvällisesti, voi erikoistua. Aika usein toimittajan työssä tulee tunne: en olisi ikinä päätynyt tähän paikkaan ilman tätä työtä, ai tällaista on ydinvoimalaitoksessa, EU-huipparin käytävillä, Nurmijärven Prisman varastossa, säätytalolla tai kurikkalaisessa rintamamiestalossa hirvipeijaisten aikaan! Toimittajana on ihan mahdotonta olla oppimatta uutta koko ajan. Monelle kirjoittavan toimittajan työ on nautinnollista, koska saa kehittyä kirjoittajana, miettiä kieltä ja kerrontaa. Freetoimittajan työssä on paljon vapauksia: voi halutessaan tehdä muitakin töitä ja päättää omasta ajankäytöstään.
Huonot: Työn ja vapaa-ajan erottaminen on usein haastavaa. Työ kulkee omassa mielessä mukana kaikkialle. Alimmissa palkkaluokissa ja harjoittelijapaikoissa toimittajan ansiot ovat usein pienet, ja freelancerin talous voi olla varsinkin alkuun haastava palapeli (ks. kohta ”Kuinka paljon voin pyytää rahaa työstäni?”).
Sekin rassaa monia, että journalistin työssä arjen realismi ei aina kohtaa journalismin ihanteita esimerkiksi siksi, että jutun pitäisi olla valmis samaan aikaan kun alat vasta perehtyä asiaan.
Haluan kirjoittaa ensimmäisen juttuni, enkä tiedä mistään mitään. Mitä nyt?
Jos et ole esimerkiksi opintoihin liittyvässä harjoittelussa , voisit nyt pitchata ensimmäisen juttuideasi. (Ks. kohta ”Jutun tarjoaminen ja myyminen”.) Periaatteessa voit lähettää juttuideoita minne vain, mutta tietysti helpointa on ideoida lehteen, jonka tuntee edes jotenkin.
Jos Suomen Kuvalehteen tai Hesariin soittelu jännittää, koeta ensin jotain pienempää. Ylioppilaslehdet, järjestölehdet ja yhdistyksien lehdet ovat todella hyviä ponnahduslautoja kirjoittajille. Niissä on usein pienet palkkiot, mutta matala kynnys ja innostuneita tekijöitä.
Muista, että aika moni tekee ensimmäiset juttunsa matkimalla: minusta hyvät jutut ovat tämän- tai tuonkaltaisia, yritänpä tehdä itsekin vähän vastaavan.
Yliopistolla sanottiin, ettei kukaan enää elä pelkällä journalismilla, vaan pitää mennä töihin viestintätoimistoon.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että kaikki mitä sanotaan ei ole totta, edes yliopistolla.