Tutkimusprojektissa selvitetään laajasti, miten häirintä ja sen kohteeksi joutumisen uhka heijastuvat toimittajien työhön ja hyvinvointiin.
Tampereen yliopistossa alkaa lokakuussa kaksivuotinen tutkimusprojekti, joka pureutuu suomalaisten journalistien kohtaamaan häirintään ja sen seurauksiin journalistikunnassa. Projektin rahoituksesta vastaa Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö, JOKES.
Tutkimuksen keskiössä on ulkopuolisten tahojen, esimerkiksi yleisöjen ja verkkoyhteisöjen, journalisteihin kohdistama häirintä ja uhkailu. Tällaisen häirinnän yleistyminen on herättänyt huolta myös useissa muissa julkisissa tehtävissä toimivissa ammattiryhmissä. Aikaisemmat journalistien keskuudessa tehdyt tutkimukset osoittavat, että kielteiset vaikutukset leviävät usein laajalle.
”Häirinnän vaikutukset eivät rajoitu vain kohteeksi joutuvaan journalistiin, vaan tyypillisesti heijastuvat myös heidän työyhteisöönsä ja lopulta koko ammattikuntaan. Projektissa lähdemme syventämään tietoa ja ymmärrystä näistä mekanismeista”, sanoo hankkeen projektitutkija Ilmari Hiltunen.
”Sananvapauden edistäminen on journalismin keskeinen arvo ja yksi JOKES-säätiön perustarkoituksista”, sanoo projektin rahoituksesta vastaavan Jokes-säätiön puheenjohtaja Ville Hänninen. ”Journalismi edellyttää itsenäisyyttä suhteessa valtarakenteisiin ja yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien hyökkäyksiin. Häirinnän tarkempi tutkiminen ja johtopäätösten teko on ajassamme välttämätöntä.”
Tutkimusprojektin päämääränä on tarkastella häirinnän seurauksia pitkällä aikavälillä ja pintaa syvemmältä. Tutkimukseen osallistuvat journalistit kirjaavat noin puolen vuoden ajan ylös kohtaamaansa häirintää sekä aihepiiriin liittyviä ajatuksia ja pohdintoja. Lisäksi projektin erillisissä tapaustutkimuksissa tarkastellaan häirintätilanteiden käsittelyä erilaisissa journalistissa työyhteisöissä.
Tavoitteena on tuottaa aihepiiristä tietoa, jonka avulla voidaan kehittää toimivia käytäntöjä ja tukimuotoja häirinnän kielteisten vaikutusten vähentämiseksi ja torjumiseksi. Lisäksi tutkijat toivovat, että aiheen käsittely auttaisi lisäämään journalistisissa työyhteisöissä ja esihenkilötyössä herkkyyttä häirinnän vaikutusten tunnistamiselle ja käsittelylle.
”Vaikka häirintä ei ilmenisi suoraan journalistin työsuorituksessa esimerkiksi itsesensuurina, se saattaa johtaa työn kuormituksen lisääntymiseen tai yksityiselämän ongelmiin. Lisäksi yksilöt voivat reagoida hyvin eri tavoin samantyyppisiin tilanteisiin. Häirinnän vaikutusten tehokas tunnistaminen ja tuen tarjoaminen edellyttävät uudenlaisia tietoja ja taitoja”, Hiltunen sanoo.
Tutkimus toteutetaan Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa, ja sen projektiryhmään kuuluvat Hiltusen lisäksi professori Kaarina Nikunen ja yliopistotutkija Reeta Pöyhtäri.
Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö tukee 30 000 eurolla journalistien turvaresidenssitoimintaa. Residenssihanke on syntynyt Journalistiliiton aloitteesta ja sen käytännön hallinnoinnista vastaa kansainvälinen Artists at Risk -organisaatio.
Turvaresidenssien tavoite luoda journalisteille mahdollisuus toipua psyykkisesti sodasta, vainosta ja vankeudesta sekä tarjota journalisteille mahdollisuus työskennellä ja verkostoitua Suomessa. Hanke on alkuvaiheessaan suunnattu Valko-Venäjän, Venäjän ja Ukrainan journalisteille.
Maailman sananvapaustilanne on tällä hetkellä heikko, ja toimittajia vainotaan myös Euroopassa. Erityisen ongelmallinen tilanne on Valko-Venäjällä ja Venäjällä. Venäjän viranomaiset ovat tehneet riippumattomien medioiden ja niissä työskentelevien toimittajien työn käytännöllisesti katsoen mahdottomaksi. Toimittajia voi uhata jopa 15 vuoden vankeusrangaistus ”valheellisen tiedon” välittämisestä. Valko-Venäjällä vuoden 2020 presidentinvaalien jälkeen vapaassa mediassa työskentelevien journalistien vaino on kiihtynyt ennennäkemättömäksi. Kymmeniä toimittajia on vankilassa, mediayrityksiä on julistettu äärijärjestöiksi ja ihmisiä voidaan pidättää median lukemisesta tai seuraamisesta. Myös Ukrainassa journalistit ovat sodan vuoksi vaarassa. Ukrainassa journalistit ovat sotilaiden erityisenä kohteena, ja uhriluku kasvaa päivä päivältä.
Turvaresidenssien tarjoaminen toimittajille on konkreettinen kädenojennus toimittajilta toimittajille.
Vuonna 1991 perustetun Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön tehtäväksi on säädekirjassa määrätty journalistien ammattitaidon kohottaminen ja sananvapauden edistäminen. Tätä tarkoitusta halutaan tukea lahjoittamalla turvaresidenssitoiminnan käynnistykseen 30 000 euroa. Turvaresidenssitoiminnan on tarkoitus käynnistyä vuoden 2022 aikana. Myös Helsingin Sanomain Säätiö tiedotti tänään tukevansa hanketta.
Häirinnän ja uhkailun kohteeksi joutuneita media-alan ammattilaisia tukeva Journalistien tukirahasto saa tekijänoikeusjärjestö Kopiostolta 50 000 euron lahjoituksen.
Lahjoitus julkistettiin Journalistiliiton 100-vuotisjuhlavaltuuston iltajuhlassa Scandic Parkissa perjantaina.
”Kopioston avustus turvaa tukirahaston toimintaa vuosiksi eteen päin”, sanoi Jokesin puheenjohtaja Ville Hänninen kiitospuheenvuorossaan.
Journalistien tukirahasto on toimintansa aikana käsitellyt 13 hakemusta. Avustuksia on myönnetty kahdeksalle hakemukselle, yhteensä 48 669 euroa.
”Hakemuksia ei siis tule suuria määriä, mistä olemme iloisia. Jokainen tapaus on liikaa. Vakavissa häirintä- ja uhkatapauksissa seuraukset ovat kuitenkin häirinnän kohteelle kohtuuttomia. Häirinnän kohteeksi joutuva journalisti on vaarassa menettää terveytensä ja toimeentulonsa. Erityisesti freelancerit ja pätkätyösuhteissa työskentelevät ovat hankalassa tilanteessa. Tukirahasto voi pehmentää iskua”, Hänninen kertoi.
Kopiosto lahjoittaa tukirahaston lisäksi 50 000 euroa myös Sarjakuvamuseolle. Lahjoitukset maksetaan tukivaroista, joita kertyy vastavuoroisuussopimuksista, joilla Kopiosto voi pidättää ulkomaille menevistä Kopiosto-korvauksista pienen osan käytettäväksi luovan alan kansallisesti merkittäviin tarkoituksiin.
Journalistien tukirahasto on mediatalojen ja alan liittojen vuonna 2019 yhdessä perustama rahasto, joka auttaa avustuksin toistuvan uhkailun, pitkäaikaisen vainon ja muiden häirinnän muotojen kohteeksi työnsä vuoksi joutuneita journalisteja. Tukirahaston avustuksella voi esimerkiksi hankkia lakineuvontaa rikosilmoitusta varten, saada kriisiterapiaa tai asennuttaa turvalaitteita kotiinsa.
Suomen Sarjakuvamuseon tavoitteena on järjestää kotimaiseen sarjakuvaan liittyvän alkuperäismateriaalin, esimerkiksi piirrosoriginaalien, luonnosten, käsikirjoitusten, arkistointi ja varmistaa tämän kansallisesti merkittävän aineiston säilyminen tutkijoiden ja jälkipolvien aktiivista käyttöä varten. Sarjakuvamuseon taustayhteisöinä toimivat Suomen sarjakuvaseura, Sarjakuvantekijät ja joukko sarjakuva-alan yhteisöjä.
KSR:n Media-alan rahasto muisti tänä vuonna 2 000 euron palkinnollaan Journalistien tukirahastoa. Palkinnon luovutti Jokes 30 vuotta -iltajuhlassa rahaston puheenjohtaja, Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen.
Journalistien tukirahasto on suomalaisten mediatalojen sekä Journalistiliiton, Medialiiton ja Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön vuonna 2019 perustama rahasto, joka auttaa avustuksin uhkailun, vainon ja muiden häirinnän muotojen kohteeksi joutuneita journalisteja.
Kansan Sivistysrahaston Media-alan rahasto tukee graafisen alan ja viestinnän piirissä tapahtuvaa työelämän kehittämistä sekä kansallista ja kansainvälistä rauhantyötä.
Journalistien tukirahastolle on tänään myönnetty Suomen PEN:in Vuoden 2021 Sananvapauspalkinto. Palkinto on tunnustus sananvapauden puolesta ansioituneesti toimineelle henkilölle, yhdistykselle tai muulle toimijalle.
”Journalistien tukirahasto on esimerkki siitä, miten yhteisö puolustaa yhdessä jokaista jäsentään, avointa yhteiskuntaa ja vihasta vapaata keskustelua”, sanoi Suomen Penin puheenjohtaja Veera Tyhtilä palkinnon luovutustilaisuudessa Lapinlahden Lähteellä.
”Myöntämällä palkinnon Journalistien tukirahastolle Suomen PEN haluaa korostaa, että rohkaisevien lauseiden ja ajatusten lisäksi usein tarvitaan myös hyvin konkreettista tukea ja tekoja. Taloudellinen turva ja juridinen apu journalisteille tai muille henkilöille, jotka työnsä tai mielipiteenilmaisunsa takia ovat joutuneet vainoamisen, maalittamisen tai juridisen häirinnän kohteiksi, on tärkeää. Painostus ja vaino saattavat saattavat aiheuttaa monenlaisia raskaita seurauksia yksilölle, joka niiden kohteeksi joutuu, varsinkin jos tukena ei ole työyhteisöä tai työnantajaa. Oikeudenkäyntikulut ovat suuria ja saattavat helposti romahduttaa yksittäisen yksilön talouden ja terveyden. Tämä toimii edelleen pelkovaikuttimena ja näin häirinnän tekijä pyrkii aiheuttamaan itsesensuuria. PEN arvostaa elettä, jolla media-alan yhteisö kantaa yhteistä vastuuta jäsenistään ja näyttää, että ketään ei jätetä yksin”.
Tyhtilä toteaa, että vihapuhe pyrkii toimimaan terrorismin mekanismin tavoin: herättämään pelkoa, joka lamauttaa ja vaientaa, estäen osallistumista ja toimintaa. ”Vihapuhe ei siis kuulu sananvapauden periaatteen piiriin, vaan on nimenomaisesti sen vastaista toimintaa. Tämän toiminnan seuraukset ovat äärimmäisen vakavia, sillä kun uhkauksia kohdistetaan esimerkiksi journalistiin tai tutkijaan, uhataan koko yhteiskunnan perustaa: ihmisten oikeutta saada tutkittua tietoa, jonka pohjalta maailmankuvan voi muodostaa ja siitä keskustella.”
PEN:in palkintoperusteissa todetaan, että hyökkäykset vapaata mediaa vastaan ovat yleistyneet globaalisti ja vaikuttavat muuttuneen järjestelmällisemmiksi ja eräällä tavalla osaksi poliittisen pelin toimintastrategiaa. Toimittajia uhkaillaan fyysisesti kenttätyössä, heitä painostetaan ja vangitaan kyseenalaisin syyttein. Kun aiemmin toimittajan kuolemaan johtavat tapahtumat olivat tyypillisiä sota-alueilla, tapahtuu niitä nyt demokraattisissa, rauhantilassa olevissa maissa yhtä lailla. Monet murhista ovat jääneet selvittämättä ja tutkijoita on epäilty haluttomuudesta selvittää tapauksia. Ongelmamaita ovat esimerkiksi Kiina, Venäjä, Egypti ja Meksiko, mutta myös esimerkiksi Puola ja Unkari.
”Myös Suomessa on pyritty vaientamaan toimittajia vihapuhekampanjoin ja uhkauksin, ja toisaalta vaatimalla mediasensuuria. On myös kuultu uhkauksia ja vaatimuksia eri medioiden lakkauttamisesta tai rajoittamisesta. Nämä vaatimukset ovat kohdistuneet Unkarin ja Puolan mallien mukaan myös yleisradiotoimintaan.”
Jokesin puheenjohtaja Ville Hänninen korosti kiitospuheessaan, että Tukirahaston syntyminen on monien toimijoiden yhteisen työn tulos. ”Hanhiemon iloisessa lippaassa on loru, jonka riimitteli Kirsi Kunnas, joka käsittelee taloa, jonka rakensi Jussi. Siellä talossa on mallaspussi, pussissa hiiri joka möi sen, kissa joka söi sen ja niin edelleen. Samanlaisena Jussin talon rakennuksena pidän myös yhdistysten ja yhteiskunnan toimintaa. Ilmiöt ja ongelmat muuntuvat, kertautuvat ja skaalautuvat. Kaikenlaista sattuu, ristiriitaista ja omituistakin. Mutta jonain päivänä jotain talon näköistä saattaa tosiaan kajastaa horisontissa”, Hänninen kuvaa. ”Elämme yksilöitä korostavaa ja prosesseja sumentavaa aikaa. Vaikka ei ole tärkeitä tekoja ilman niitä toteuttavia ihmisiä, eivät ihmiset ole paljoakaan ilman heitä kannattelevia rakenteita. Siksi pidän tyylikkäänä, että tänä vuonna PENin sananvapauspalkinnolla ei palkittu yksittäistä ihmistä vaan lukuisien ihmisten ponnistus. ’Yksin ei mies mainittavakaan nostaisi viisvaaksaista parrua, viiskerroksisesta talosta puhumattakaan, talosta puhumattakaan’, suomensi Arvo Turtiainen aikoinaan Vladimir Majakovskia.”
Tukirahaston puheenjohtaja toimittaja Matti Posio sanoo, että journalistien on puolustettava ammattiaan – avointa, mutta normeihin ja etiikkaan perustuvaa, ja lain on annettava sille suojansa. ”Ja jos ketään muuta ei ammattiuran vaikeimmalla hetkellä löydy puolustamaan ammattikunnan haavoittuvimpia, esimerkiksi rohkeita freelancereita, tehköön sen sitten Journalistien tukirahasto. Yhteisvoimin, diskreetisti ja viipymättä.”
”Ammattiyhteisömme, median yritysten ja tukiorganisaatioiden, säätiöiden yhdessä perustama Journalistien tukirahasto on aidosti merkittävä osoitus siitä, että Suomessa toimittajan ammattia pidetään vielä arvossa eikä sen edustajia heitetä yhteiskunnan reuna-alueilla raateleville pedoille”, Posio toteaa.
Vuonna 2019 perustettu Journalistien tukirahasto on mediatalojen ja alan liittojen yhdessä perustama rahasto, joka auttaa uhkailun, vainon ja muiden häirinnän muotojen kohteeksi joutuneita journalisteja. Tukirahaston perustivat Journalistiliitto ja Medialiitto sekä isot mediatalot A-lehdet, Aller Media, Alma Media, Keskisuomalainen, MTV, Sanoma, Turun Sanomat ja YLE. Myöhemmin mukaan on liittynyt myös Ilkka-Yhtymä. Rahasto perustettiin Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön Jokesin suojiin. Journalistien tukirahasto on toimintansa aikana käsitellyt 12 tukihakemusta. Rahasto on myöntänyt kahdeksan avustusta journalisteille, ja avustusten yhteissumma on yli 45 000 euroa. Toimintaa rahoitetaan sekä perustamispääomalla että lahjoituksilla.
Journalistiliiton valtuusto on kaksipäiväisessä kokouksessaan myöntänyt Journalistien tukirahastolle erityismaininnan järjestötyöpalkintoja jakaessaan. ”Tukirahaston perustaminen oli usean tahon yhteisponnistus”, Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho sanoo puheessaan valtuustolle. ”Kun verkkovihaa kokeneille pohdittiin aloitteen mukaisia tukimalleja, kävi nopeasti ilmi, että Journalistiliiton on hyvin vaikea liiton sääntöjen ja lakien puitteissa auttaa verkkovihaa kokeneita laajemmin”. ”Ajatus rahaston perustamisesta ratkaisi ongelman. Journalistiliitto houkutteli mukaan kaikki isot mediatalot A-lehdet, Aller Median, Alma Median, Keskisuomalaisen, MTV:n, Sanoman, Turun Sanomat ja YLE:n. Mukaan lähtivät myös Medialiitto sekä tietenkin Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokes, jonka suojiin rahasto perustettiin. Jokes hoiti rahaston organisaation rakentamisen sekä muun muassa keräyslupien hakemisen. Rahastolle perustettiin hoitokunta.” ”Rahaston hoitokunnalle on kahden vuoden aikana käynyt perusteellisen selväksi, että uhkailun ja verkkovihan kohteeksi joutuneet journalistit joutuvat monella tavalla ahdistavaan tilanteeseen etenkin silloin, kun he toimivat freelancerina tai lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa. Työterveyshuoltoa tai palkallista sairauslomaa ei ole tarjolla ja hetkellinen työkyvyn menetys voi johtaa esimerkiksi oman yritystoiminnan kaatumiseen. Journalisti voi myös esimerkiksi joutua muuttamaan tai palkkaamaan ulkopuolisen keräämään sometilien törkyaineistosta otoksen rikosilmoitusta varten. Rahaston sopimusterapeuteille on ollut suuri tarve kriisin ollessa suurimmillaan. Rahaston sivuille on myös laadittu Journalistin verkkovihaopas, josta löytyy vinkkejä siihen, miten suojata yksityisyyttään ja mitä tehdä, jos joutuu verkkovihan kohteeksi.” Journalistien tukirahasto on toimintansa aikana käsitellyt 12 tukihakemusta. Rahasto on myöntänyt kahdeksan avustusta journalisteille, ja avustusten yhteissumma on yli 45 000 euroa. ”Moni on antanut palautetta. Vaikka itsellä ei ole rahastolle tarvetta, niin ylpeys rahaston olemassaolosta on suuri. Moni myös sanoo, että tietoisuus sen olemassaolosta tuo turvaa. Joku auttaa, jos joudun tuohon tilanteeseen joskus”, Hanne Aho kertoi palkitsemispuheessaan. ”Rahaston perustaminen ja sen ylläpitäminen on ollut laajan joukon yhteisponnistus ja lämmin, suuri kiitos kuuluu heille kaikille. Olkaa ylpeitä itsestänne, olkaa ylpeitä tästä saavutuksesta.”
