Journalistien tukirahastolle on tänään myönnetty Suomen PEN:in Vuoden 2021 Sananvapauspalkinto. Palkinto on tunnustus sananvapauden puolesta ansioituneesti toimineelle henkilölle, yhdistykselle tai muulle toimijalle.
”Journalistien tukirahasto on esimerkki siitä, miten yhteisö puolustaa yhdessä jokaista jäsentään, avointa yhteiskuntaa ja vihasta vapaata keskustelua”, sanoi Suomen Penin puheenjohtaja Veera Tyhtilä palkinnon luovutustilaisuudessa Lapinlahden Lähteellä.
”Myöntämällä palkinnon Journalistien tukirahastolle Suomen PEN haluaa korostaa, että rohkaisevien lauseiden ja ajatusten lisäksi usein tarvitaan myös hyvin konkreettista tukea ja tekoja. Taloudellinen turva ja juridinen apu journalisteille tai muille henkilöille, jotka työnsä tai mielipiteenilmaisunsa takia ovat joutuneet vainoamisen, maalittamisen tai juridisen häirinnän kohteiksi, on tärkeää. Painostus ja vaino saattavat saattavat aiheuttaa monenlaisia raskaita seurauksia yksilölle, joka niiden kohteeksi joutuu, varsinkin jos tukena ei ole työyhteisöä tai työnantajaa. Oikeudenkäyntikulut ovat suuria ja saattavat helposti romahduttaa yksittäisen yksilön talouden ja terveyden. Tämä toimii edelleen pelkovaikuttimena ja näin häirinnän tekijä pyrkii aiheuttamaan itsesensuuria. PEN arvostaa elettä, jolla media-alan yhteisö kantaa yhteistä vastuuta jäsenistään ja näyttää, että ketään ei jätetä yksin”.
Tyhtilä toteaa, että vihapuhe pyrkii toimimaan terrorismin mekanismin tavoin: herättämään pelkoa, joka lamauttaa ja vaientaa, estäen osallistumista ja toimintaa. ”Vihapuhe ei siis kuulu sananvapauden periaatteen piiriin, vaan on nimenomaisesti sen vastaista toimintaa. Tämän toiminnan seuraukset ovat äärimmäisen vakavia, sillä kun uhkauksia kohdistetaan esimerkiksi journalistiin tai tutkijaan, uhataan koko yhteiskunnan perustaa: ihmisten oikeutta saada tutkittua tietoa, jonka pohjalta maailmankuvan voi muodostaa ja siitä keskustella.”
PEN:in palkintoperusteissa todetaan, että hyökkäykset vapaata mediaa vastaan ovat yleistyneet globaalisti ja vaikuttavat muuttuneen järjestelmällisemmiksi ja eräällä tavalla osaksi poliittisen pelin toimintastrategiaa. Toimittajia uhkaillaan fyysisesti kenttätyössä, heitä painostetaan ja vangitaan kyseenalaisin syyttein. Kun aiemmin toimittajan kuolemaan johtavat tapahtumat olivat tyypillisiä sota-alueilla, tapahtuu niitä nyt demokraattisissa, rauhantilassa olevissa maissa yhtä lailla. Monet murhista ovat jääneet selvittämättä ja tutkijoita on epäilty haluttomuudesta selvittää tapauksia. Ongelmamaita ovat esimerkiksi Kiina, Venäjä, Egypti ja Meksiko, mutta myös esimerkiksi Puola ja Unkari.
”Myös Suomessa on pyritty vaientamaan toimittajia vihapuhekampanjoin ja uhkauksin, ja toisaalta vaatimalla mediasensuuria. On myös kuultu uhkauksia ja vaatimuksia eri medioiden lakkauttamisesta tai rajoittamisesta. Nämä vaatimukset ovat kohdistuneet Unkarin ja Puolan mallien mukaan myös yleisradiotoimintaan.”
Jokesin puheenjohtaja Ville Hänninen korosti kiitospuheessaan, että Tukirahaston syntyminen on monien toimijoiden yhteisen työn tulos. ”Hanhiemon iloisessa lippaassa on loru, jonka riimitteli Kirsi Kunnas, joka käsittelee taloa, jonka rakensi Jussi. Siellä talossa on mallaspussi, pussissa hiiri joka möi sen, kissa joka söi sen ja niin edelleen. Samanlaisena Jussin talon rakennuksena pidän myös yhdistysten ja yhteiskunnan toimintaa. Ilmiöt ja ongelmat muuntuvat, kertautuvat ja skaalautuvat. Kaikenlaista sattuu, ristiriitaista ja omituistakin. Mutta jonain päivänä jotain talon näköistä saattaa tosiaan kajastaa horisontissa”, Hänninen kuvaa. ”Elämme yksilöitä korostavaa ja prosesseja sumentavaa aikaa. Vaikka ei ole tärkeitä tekoja ilman niitä toteuttavia ihmisiä, eivät ihmiset ole paljoakaan ilman heitä kannattelevia rakenteita. Siksi pidän tyylikkäänä, että tänä vuonna PENin sananvapauspalkinnolla ei palkittu yksittäistä ihmistä vaan lukuisien ihmisten ponnistus. ’Yksin ei mies mainittavakaan nostaisi viisvaaksaista parrua, viiskerroksisesta talosta puhumattakaan, talosta puhumattakaan’, suomensi Arvo Turtiainen aikoinaan Vladimir Majakovskia.”
Tukirahaston puheenjohtaja toimittaja Matti Posio sanoo, että journalistien on puolustettava ammattiaan – avointa, mutta normeihin ja etiikkaan perustuvaa, ja lain on annettava sille suojansa. ”Ja jos ketään muuta ei ammattiuran vaikeimmalla hetkellä löydy puolustamaan ammattikunnan haavoittuvimpia, esimerkiksi rohkeita freelancereita, tehköön sen sitten Journalistien tukirahasto. Yhteisvoimin, diskreetisti ja viipymättä.”
”Ammattiyhteisömme, median yritysten ja tukiorganisaatioiden, säätiöiden yhdessä perustama Journalistien tukirahasto on aidosti merkittävä osoitus siitä, että Suomessa toimittajan ammattia pidetään vielä arvossa eikä sen edustajia heitetä yhteiskunnan reuna-alueilla raateleville pedoille”, Posio toteaa.
Vuonna 2019 perustettu Journalistien tukirahasto on mediatalojen ja alan liittojen yhdessä perustama rahasto, joka auttaa uhkailun, vainon ja muiden häirinnän muotojen kohteeksi joutuneita journalisteja. Tukirahaston perustivat Journalistiliitto ja Medialiitto sekä isot mediatalot A-lehdet, Aller Media, Alma Media, Keskisuomalainen, MTV, Sanoma, Turun Sanomat ja YLE. Myöhemmin mukaan on liittynyt myös Ilkka-Yhtymä. Rahasto perustettiin Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön Jokesin suojiin. Journalistien tukirahasto on toimintansa aikana käsitellyt 12 tukihakemusta. Rahasto on myöntänyt kahdeksan avustusta journalisteille, ja avustusten yhteissumma on yli 45 000 euroa. Toimintaa rahoitetaan sekä perustamispääomalla että lahjoituksilla.